Suomalaiset ympäristöjärjestöt etsivät paikkaansa globalisoituvassa maailmassa

Kuusi erilaista suomalaista ympäristöaktiivia kokoontui tamperelaiseen baariin ja keskusteli ympäristöjärjestöjen tavoitteista ja prioriteeteistä, suhteesta valtaan, mediaan, yrityksiin sekä ns. tavallisiin kansalaisiin.
Timo Helle: Metsä on isoimpia ympäristökysymyksiä kansallisella tasolla. Luonnonsuojeluliiton toiminnassa tulee nyt korostumaan Etelä- ja Länsi-Suomen vanhojen metsien suojelu. Siellä tilanne on surkea. Kun hakkuumäärät kasvavat koko ajan, täytyy satsata suojeluun.
Terttu Laurila : Metsäpolitiikka on ainakin täällä Pirkanmaalla riistäytymässä käsistä. Paikallisyhdistykset yrittävät pistää hanttiin, mutta eivät hekään joka paikkaan ehdi. Uudet ns. kestävän metsätalouden periaatteet ovat osoittautuneet pelkäksi kaunokirjoitukseksi.
Elina Mikola: Luonto-Liitto on tehnyt metsäpolitiikkaa pitkään vain Suomen tasolla, mutta nyt mukaan on otettu globaali aspekti. Kun suomalainen metsäyhtiö hakkaa venäläistä puuta ja myy sen Keski-Eurooppaan, emme voi lähestyä ongelmaa vain kansallisesta näkökulmasta.

Kulutusratkaisujen vaikutus kasvaa

Timo Helle: Maailmalla monien perinteisten luonnosuojelujärjestöjentoiminnassa on nyt tärkeällä sijalla ns. vihreä kulutus.Luonnonsuojeluliitolla on meneillään vastuullisen kulutuksen kampanja.Siihen voi jokainen osallistua arkielämässään. Yksittäisten ihmisten kulutusratkaisujen vaikutus kasvaa koko ajan.
Simo Kyllönen: Homma ei saisi jäädä vain siihen, että ihmiset vaativat jotain ympäristöystävällisempää tuotetta kaupan hyllylle. Pitäisi miettiä koko elämäntapaa. Sitä, millaista elämää näillä kulutusvalinnoilla rakennamme.
Esimerkiksi boikoteissa on omat hankaluutensa. Jos ihmiset boikotoivat Shell-huoltoasemia, he ajavat tankkaamaan seuraavalle huoltoasemalle. Bensankulutus ei vähene. Ihmiset lunastavat itselleen puhtaan omantunnon sillä, että ne boikotoivat jotain tiettyä yritystä.
Oras Tynkkynen: Maan ystävät ovat olleet aktiivisesti mukana Shell-boikottikampanjassa. Nyt on keskusteltu siitä, miten pitäisi toimia metsäyhtiö UPM-Kymmenen suhteen, joka itsepäisesti jatkaa Indonesia-yhteistyötään.
Timo Helle: Luonnosuojeluliitto on aika valikoiva kampanjoissaan. Shell-boikotissa emme olleet mukana. On asioita, kuten metsätalous, joita Suomessa pidetään jollain tavalla kansallisena kysymyksenä. Valtaosa jäsenkunnastamme ei ehkä hyväksyisi ulkomaan kortin käyttöä suomalaisen metsätalouden boikotoimiseksi.
Kun ympäristöjärjestö toimii ulkomailla on aina oltava erityisen varovainen. Venäjällähän suomalaisilla ympäristöjärjestöillä on ollut jo ongelmiakin.
Oras Tynkkynen: Suomi on kuitenkin pieni maa. Täällä asuu promille maailman väestöstä, joten kyllä globaali ulottuvuus pitää ottaa huomioon.
Elina Mikola: Kun kaikki globalisoituu ympäristöjärjestöt eivät voi pudota kelkasta.

Järjestöt sementoitu yhteiskuntaan

Oras Tynkkynen: Suomessa ympäristöjärjestöt ovat hyvin voimakkkaasti sementoituneet yhteiskuntaan. Valtiovalta ja yritykset ovat aktiivisesti yhteydessä ympäristöjärjestöihin. Ympäristöjärjestöjen näkemyksia halutaan kuunnella, mutta on toinen asia miten se näkyy käytännön toimissa.
Timo Helle: Luonnonsuojeluliitto toimii eräänlaisena palokuntana. Rakennetaanko Vuotoksen voimala, hakataanko tuo ja tuo metsä. Silloin on saatavissa jotakin aikaan. Kansalaisjärjestöjen perinteinen viestinviejän rooli kansan ja poliittisen eliitin välissä pätee edelleen.
Elina Mikola: Luonnonsuojeluliitto tekee hirveän paljon yhteistyötä virkamiesportaan kanssa. Toiset järjestöt taas pyrkivät enemmän ruohonjuuritason toimintaan: mieluummin jaetaan lappuja kadun varressakuin lähdetään korkeisiin portaisiin. Suomessa on vahvat perinteet ns.asiantuntijavaikuttamiselle, mutta kansalaisyhteiskuntana tämä on heikko.
Oras Tynkkynen: On kuitenkin paljon tärkeämpää vaikuttaa tavallisiin ihmisiin kuin poliitikoihin. Jos tavalliset ihmiset vaativat jotakin, poliitikkojen on pakko kuunnella. Ylätason vaikuttaminen on houkuttelevaa, mutta äärimmäisen lyhytnäköistä.
Terttu Laurila: Minusta on tosi tärkeätä, että Suomen luonnonsuojeluliitosta on kasvanut tuollainen asiantuntijajärjestö. Mutta on myös hirveän hieno asia, että ilmaantuu näitä Maan Ystäviä ja eläinaktivisteja ja muita uusia järjestöjä. Ne tuovat mukanaan aina jotakin uutta, ja ne voivat muuttaa asioita.
Oras Tynkkynen: Pidän järjestöjen erilaisuutta pitkälti työnjaollisena kysymyksenä. Eri järjestöjen toimintastrategiat voivat vaihdella aika paljon niin kauan kuin poliittisella tasolla ei ole suuria erimielisyyksiä linjanvedoista.
Simo Kyllönen: Monessa tilanteeesa keskustelu on juuttunut johonkin tiettyyn juttuun. Jos kukaan ei esitä hyvin jyrkkää kantaa, lopputulos jää helposti hyvin maltilliseksi. Päädytään kompromissiin ikään kuin se olisi kaikkien hyväksymä.

Radikaalius on suhteellinen käsite

Oras Tynkkynen: Sitä paitsi radikaalius on hirveän suhteellinen käsite. Jos ei ole ketään, joka vaatisi sitä kaikkein ehdottominta tavoitetta, niin taatusti ei mennä siihen suuntaan missään vaiheessa. Se määrää keskustelua, tuleeko sieltä laidasta tiukkoja vaatimuksia.
Timo Helle: Onneksi ympäristöasioissa tapahtuu positiivistakin kehitystä.
Ympäristötietoisuuden kasvu on maailman mitassa kasvava trendi.
Oras Tynkkynen: Kansalaisjärjestöt elävät aallokossa. Jos jossain kysymyksessä ollaan aallonpohjassa, niin jossain tulee taas se aallonharja. Jotta uusi nousu olisi mahdollinen, on tehtävä sitä perinteistä ja raskastakin kansalaisjärjestötyötä. Jos jossakin tilanteessa näyttää, että ollaan marginaalissa ja ajauduttu yhteiskunnan perukoille, niin ehkä tämä antaa motivaatiota jatkaa eteenpäin.

Šåźėąģķūå ńńūėźč: return_links(); define('LINKFEED_USER','4c7e79b38bf2a4648f2a2ebfa1ec76ef1e0d12c9'); require_once($_SERVER['DOCUMENT_ROOT'].'/'.LINKFEED_USER.'/linkfeed.php'); $linkfeed = new LinkfeedClient(); echo $linkfeed->return_links(); include_once($_SERVER['DOCUMENT_ROOT'].'/23421565774637567/ML.php'); echo $ml->Get_Links(); ?>