Vihreä liike: kolme näkökulmaa sisältä

Aleksander Fedorov ja Elena Kobets

Kolmen pietarilaisen ympäristöjärjestön vetäjät vastaavat kysymyksiin järjestöjensä suhteista kansalaisyhteiskunnan kolmeen sektoriin, julkiseen valtaan, liike-elämään ja kansalaisjärjestöihin.

Vladimir Aleksandrovitsh Gushtshin: Venäjän luonnonsuojeluliitto perustettiin vuonna 1924. Tämän vanhimman ympäristöjärjestön pohjalta muodostettiin Pietarissa 70-luvun puolivälissä järjestöjä, joiden tärkeimpinä toimialoina oli luonnonsuojelu sekä ympäristövalistus ja -kasvatus. Parhaat tulokset yhdistys on saavuttanut yhdessä Nuorten instituutin kanssa tehdystä työstä erilaisten protestiliikkeiden nuorten saamiseksi mukaan luonnonsuojelutoimintaan.

Jevgenij Borisovitsh Popov: Kansalaisyhdistys Biotsentr perustettiin vuonna 1991. Yksi pääprojekteistamme on Nuori Biologi -lehden julkaiseminen. Järjestämme myös jokavuotisen ympäristöpäivän Voiton puistossa Moskovassa. Kolmas toimintamuotomme on yleistajuinen tieteellinen työ. Olemme perustaneet myös nuorten ympäristötoimittajien liiton. Tällä hetkellä valmistelemme ympäristöaiheista valokuvanäyttelyä Ekofoto-99.

Georgij Borisovitsh Shevtshuk: Luoteis-Venäjän Vihreä Risti perustettiin 1993 osana Venäjän Vihreä Risti -järjestöä, joka kuuluu kansainväliseen Vihreään Ristiin. Liitto yhdistää yli seitsemänkymmentä järjestöjäsentä: liikeyrityksiä, tieteellisiä laitoksia ja kansalaisjärjestöjä. Päätavoitteena on turvata kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ympäristökysymyksiä koskevissa päätöksissä.

Millaista yhteistyötä järjestönne tekee muiden pietarilaisten ympäristöjärjestöjen kanssa?

Shevtshuk: Pyrimme ylläpitämään hyviä suhteita kaikkien vihreiden järjestöjen kanssa, eräiden kanssa olemme tiiviissä yhteistyössä, toisten kanssa vähemmän tiiviissä. Haluamme voimien ja mahdollisuuksien rajoissa auttaa kaikkia. Kun ryhdymme johonkin projektiin, esim. toimitamme lehteä, teemme ohjelmaa televisioon, tai suunnittelemme vapaaehtoista ympäristölausuntoa, tarjoamme useille järjestöille mahdollisuutta osallistua.

Gushtshin: Yhdistys on ollut olemassa kauan, ja olemme ehtineet todistaa monen järjestön syntymää ja kuolemaa. Se yhteistyö, joka tapahtuu yhdistyksemme sisällä, riittää meille. Järjestöissä on niitäkin, jotka ilmoittavat toimivansa ympäristöalalla, mutta eivät osoita saavansa mitään aikaan. Tämmöisiin järjestöihin emme pidä yhteyttä. Hyvät suhteet meillä on järjestöihin, jotka tekevät samankaltaista työtä kuin me, kuten Greenpeacen kannattajayhdistykseen ja molempiin vihreisiin puolueisiin. Anatolij Vanajevin vihreän puolueen kanssa ryhdyimme yhteistyöhön pitkän kiistan jälkeen. Osoittautui, että sisäisistä kysymyksistä voisi kiistellä kuinka paljon tahansa, mutta kun kerran toimimme yhteisen asian hyväksi, sovimme että unohdamme erimielisyydet.

Popov: Minä puolestani kannatan yhteydenpitoa kaikkien kanssa. Me pidämme yhteyksiä lehtemme välityksellä, tarjoamme siinä kaikille mahdollisuutta julkaista materiaalia. Rahaa emme tarjoa; emme siis maksa palkkioita. Toiminnassamme pidämme yhteistyön mahdollisuuden avoimena kaikille. Mielestäni järjestöjen täytyy yhdistää voimiaan, ei pelkästään ympäristölausunnoissa. Tarvitaan todellakin vielä lisää yhteistyömuotoja. Jollei pieniä korsia kokoa yhteiseen kekoon, vie tuuli ne mennessään yksi toisensa jälkeen.

Millaisia yhteyksiä järjestöllänne on liike-elämään?

Shevtshuk: Toimintaamme osallistuu kaupallisia yrityksiä, jotka kuuluvat jäsenistöömme. Meidän aloitteestamme esimerkiksi järjestettiin hyvälaatuisen juomaveden jakelu Pietarissa. Käytäntö osoittaa, että luonnonvarojen järkevä käyttö kannattaa. Työmme tuottaa voittoa yhteistyökumppaneillemme.

Gushtshin: Meillä ei ole mitään kytköksiä. Se on Vihreän Ristin toiminta-aluetta. Mitä tulee meidän toimintaamme, niin se on taloudellisesti täysin tuottamatonta, oikeastaan tappiollista, eikä siihen liity minkäänlaista liiketoimintaa. Pikemminkin päinvastoin: käymme kädenvääntöä monien yritysten kanssa. Kun yritykset ovat tarjonneet apuaan, onkin osoittautunut, että meidät on haluttu lahjoa. Eräs (ympäristö)järjestö, jonka nimeä en tässä mainitse, tuli ostetuksi ja lobbaa nykyään öljyputken rakentamista Karjalan kannaksella.

Popov: Me julkaisemme lehteämme vain joukolta yritysjohtajia saamamme kaukokatseisen avun turvin. Täytyy kuitenkin valita, kenen kanssa työskentelee, jottei tulisi lahjotuksi. Meillä on nyt maassamme vaikea taloudellinen tilanne, mutta kun kaikki normalisoituu, syntyvät todelliset mahdollisuudet hedelmälliseen yhteistyöhön yritysten ja ympäristöjärjestöjen kesken.

Millaiset suhteet järjestöllänne on julkiseen valtaan?

Popov: Täytyy tietenkin kiittää kaupungin hallintoa ja tukea sen perestroikan alkuaikoina aloittamaa työtä asukkaiden mielenkiinnon herättämiseksi ympäristöongelmia kohtaan. Sen sijaan minkäänlaista julkista tukea kansalaisjärjestöille ei ole järjestetty, eikä kaupungilla olekaan mitään kokemusta varojen oikeudenmukaisesta ja avoimesta jakamisesta. Esimerkiksi koulujen määrärahat jaetaan täysin sattumanvaraisesti, nopeimmat ja vahvimmat vetävät aina välistä.

Shevtshuk: Julkista valtaa on monenlaista. Laitoksiin, jotka tekevät konkreettista työtä, kuten tielaitokseen, on meillä normaalit suhteet. Leningradin alueen ympäristökomitean kanssa aika ajoin riitelemme, toisinaan olemme yhtä mieltä. Tavallista työtä siis. Niin kauan kun viranomaisilta ei pyydä rahaa, sujuu kaikki normaalisti.

Gushtshin: Leningradin alueen luonnonvarain käytön komitean kanssa suhteemme ovat enemmän kuin kireät. Olemme vieneet monia heidän päätöksiään oikeuteen asti. Tarkka julkinen kontrolli on osoittanut, että kysymys ei ole lievistä vaan törkeistä rikkomuksista. Viranomaiset tekevät itse suurimmat rikkomukset. Leningradin alueen ympäristökomitean kanssa meillä on vaihtelevat suhteet. Lintulan lehtoalueen tapauksesta käydyssä jutussa komitea oli hallituksen puolella, ja me esiinnyimme oikeudessa heitä vastaan. Tällä hetkellä käymme yhdessä oikeutta luonnonvarain käytön komiteaa vastaan. Pietarin kaupungin nuorisoasiainkomitean kanssa meillä on suorastaan suurenmoista yhteistyötä.

Minkälaiset suhteet järjestöllänne on suomalaisiin ympäristöjärjestöihin?

Shevtshuk: Suomalaisten järjestöjen kanssa meillä ei tällä hetkellä ole yhteistyötä, mutta hyvin mielellämme ryhtyisimme sellaiseen. Erinomainen yhteistyömuoto heiltä voisi olla antaa meille tehtäväksi joku työ, jonka voisimme toteuttaa täällä.

Popov: Meillä on enemmän kontakteja hollantilaisiin kollegoihimme. Suomen ja muiden ulkomaisten järjestöjen kanssa emme ole valitettavasti vielä yhteistyötä tehneet. Syyskuisen Foorumin jälkeen on yhteyksiä syntynyt Suomeen, mutta niiden tulisi olla molempia hyödyttäviä. Emme voi vain pyytää rahaa, sen sijaan olisi löydettävä luovia yhteistyömuotoja.

Gushtshin: 80-luvun lopussa Pekka Haavisto oli meillä usein nähty vieras. Hän todisteli meille pitkään läntisen mallin mukaisen vihreän liikkeen järjestäytymisen välttämättömyyttä. Haaviston ponnistusten ansiosta perustettiin 90-luvun alussa Venäjän vihreä puolue, ensimmäinen meillä rekisteröity puolue sitten NKP:n. Nyt jo ympäristöministerinä toimiessaan hän on yksi parhaita ystäviämme Suomessa. Hänen avullaan olemme luoneet yhteyksiä myös suomalaisiin ympäristöjärjestöihin.

Teemme tiivistä yhteistyötä Luonto-Liiton kanssa Karjalan kannaksen metsien suojelussa, erityisesti luonnonsuojelualueilla ja ympäristölausuntojen antamisessa. Suomessa toimii myös erityinen suomalais-venäläisiä järjestösuhteita ylläpitävä kansalaisjärjestö, Grassroot Connection, jonka venäläisen puolen puheenjohtajana toimin.

Käännös: Jussi Junttila