Meri vaaravyöhykkeellä

Meri peilaa herkästi ihmisen toiminnan vaikutuksia ympäristöön. Meriluonnon köyhtyminen ja rehevöityminen osoittaa, että pyrkimykset Itämeren suojele-miseksi ovat toistaiseksi epäonnistuneet. Suomenlahden rannoille pakkautuvat sinilevälautat muistuttavat meitä siitä joka kesä. Meri koettelee kykyämme yhteistyöhön ympäristönsuojeluasioissa. Teollisuu-den ja kotitalouksien jätevedet sekä maatalouden ravinteet kulkeutuvat meri-virtojen mukana pitkienkin matkojen päähän ja saastuttavat ympäristöä vuo-sikymmenien ajan. Monien saasteaineiden terveysvaikutuksia ei edes tunne-ta vielä.

Tilanteen korjaaminen edellyttää kaikkien Itämeren maiden yhteistyötä – ilman poikkeuksia. Toukokuussa 2001 lähes 100 maata allekirjoitti Tukhol-massa sopimuksen 12 erityisen vaarallisen kemikaalin kieltämisestä. Venä-jä on siirtänyt tämän POP-sopimuksen ratifioinnin hamaan tulevaisuuteen teknisiin ja taloudellisiin valmiuksiinsa vedoten. Toisaalta kansainvälinen yh-teistyö on osoittanut hiljattain myös voimansa Pietarin jätevedenpuhdistuksen kehittämisessä ja rahoittamisessa.

Suomenlahdella on parhaillaan kymmeniä uusia satamia rakenteilla tai suun-nitteilla. Meriliikenteen kasvu moninkertaistaa vakavien onnettomuuksien mah-dollisuuden merellä.

Tämän lehden artikkeleissa pureudutaan sekä uusiin riskeihin että pyrki-myksiin niiden ratkaisemiseksi. Erityisesti öljykuljetuksiin liittyy vaaroja Suo-menlahden kaltaisella merialueella, jossa väylät ovat kapeita ja lukemattomi-en saarten rajaamia.

Monet maailman meristä ovat teollisuuden, maatalouden ja sotalaivastojen raskaasti saastuttamia. Välimeri, Barentsinmeri ja Itämeri ovat hyvin tunnettu-ja esimerkkejä saastuneista meristä. Yksi lehden artikkeleista käsittelee Ve-näjän laivaston saastuttaman Kuolanlahden ympäristöongelmia, jotka ovat yhä ratkaisematta. Itämerellä saastelähteitä on lukemattomia. Merialue onkin tutkijoiden mukaan maailman kaikista meristä lähimpänä peruuttamatonta vahingoittumista.

Itämeren rannat ovat houkuttelevia kohteita liiketoimintaa suunnitteleville yri-tyksille ja viranomaisille. Julkista keskustelua tarvitaan nostamaan inhimil-liset ja ekologiset arvot voitontavoittelun rinnalle.

Lomonosoviin Venäjälle suunniteltu uusi bitumisatama on osuva esimerk-ki hankkeesta, jossa taloudellinen etu polkee kulttuuriarvoja: satama on tar-koitus sijoittaa suoraan kuuluisan Menshikovin palatsin eteen.

Helsingin Vuosaareen kaavaillun sataman suunnittelussa suoma-laisviranomaiset ovat puolestaan painaneet villasella tutkijoiden yksimielisen arvion hankkeen vahingollisista ympäristövaikutuksista. Kuten Tapani Veisto-la kirjoituksessaan huomauttaa, kansainvälistä lainsäädäntöä, tässä tapauk-sessa EU-lainsäädäntöä, tarvitaan rajoittamaan tämänkaltaisia suunnitelmia.

Kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä ympäristöä ja merta uhkaavan ke-hityksen pysäyttämiseksi. Yhteistyötä tarvitaan suojelemaan ihmisten elineh-toja ja etenkin niitä luontokappaleita, jotka eivät voi puolustaa itseään.

Aleksandr Fedorov ja Joonas Pörsti