Saasteet vaivaavat Kuolanlahtea

Venäjän pohjoisosien tehokas hyödyntäminen on johtanut teollisen kehityksen ohella myös peruuttamattomattomiin ympäristövaikutuksiin Kuolanlahdella. Matkustus- ja sotilasalusten päästöt näkyvät kymmenien kilometrien matkalla lahden rantaviivalla. Laivojen jäljiltä ranta-alueen tontit ovat täyttyneet metalliromusta ja alue on saastunut öljy-, hiilipöly- ja apatiit-tirikastepäästöistä.

Hylätyt ja upotetut alukset täydentävät masentavaa näkymää. Ydinkäyttöisten jäänmurtajien ja sotilasalusten huono kunto on tehnyt Kuolanlahdesta radioaktiivisuuspitoisuuksiltaan yhden potentiaalisesti vaarallisimmista Luoteis-Euroopan alueista.

Kuolanlahden säännöllisen seurannan lakkauttaminen vuonna 1995 jätti lahden vesien käytön lähestulkoon ilman valvontaa. Vuoteen 1995 saakka veden pinnalla havaittua suurta masuuttilauttaa seurattiin laivoista ja lentokoneista. Lautan rajaamiseksi ja öljyn keräämiseksi oli myös ryhdytty toimenpiteisiin. Nyt masuutti ja muut saasteet laskeutuvat merenpohjaan, peittävät rannat ja kulkeutuvat rantojen kalastusalueille. Henkiinjäämiskamppailu on jätetty luonnon itsensä varaan.

Vallitsevien olosuhteiden muuttamiseksi alettiin vuonna 2000 Murmanskin meribiologisessa instituutissa seurata uudelleen Kuolanlahtea ja Barentsinmeren rannikkovesiä. Instituutin seurantatulosten ja Muurmannin oblastin ekologisen komitean vuosittaisten selontekojen (1996-1999) mukaan ei Kuolanlahdessa enää ole häiriytymättömiä ekosysteemejä.

Kuolanlahteen päästetään vuosittain lähes 80 miljoonaa kuutiometriä kotitalous-, teollisuus- ja viemärivesiä, joista noin 90 prosenttia on puhdistamatta. Joissain kohdin veden ja pohjakerrostumien öljytuotepitoisuudet ylittävät sallitut pitoisuusrajat 8–20 kertaa, fenolipitoisuudet puolestaan 5–6 kertaa. Suurin osa Kuolanlahden vesistöstä kuuluu luokitukseltaan luokkaan V, saastuneet vedet. Vesistön radioaktiviisuuspitoisuus on pääosin sallituissa rajoissa, vaikkakin ydinjätteiden varastointikapasiteetin ylikuormittuneisuus ja uudelleen hyödynnettävän ydinjätteen alhainen käyttöaste ovat herättäneet suurta huolestuneisuutta.

Harrastuskalastus Kuolanlahdessa on yleistynyt viime vuosina. Useat arvokalalajit menevät Kuolanlahden kautta jokiin kutemaan, ja kalanpoikaset siirtyvät sieltä avomerelle. Jo toista vuotta on käynnissä lahden rapujen luvanvarainen pyynti. Kuolanlahdesta pyydetyn kalan ja rapujen puhtaus on noussut yleiseksi huolenaiheeksi, vaikka pitoisuuksia ei toistaiseksi ole tutkittu.

Kuolanlahden tilanteesta huolestuneina Murmanskin meribiologinen instituutti, sääpalvelu, Muurmannin oblastin luonnon-varainkomitea ja Murmanskin vesistön onnettomuus- ja pelastuslaitos seuraavat yhteistyössä ympäristön tilaa ja laativat ennusteita. Suunnitteilla on myös yhtenäisen ekologisen tiedotuskeskuksen perustaminen Kuolanlahdelle.

Huolimatta siitä, että Kuolanlahti on liittovaltion omaisuutta, ja että liittovaltion tulee siitä huolehtia, on lahti Murmanskin seudun asukkaiden kotipaikka. Seudun ekologisen hyvinvoinnin saavuttaminen on sekä päättäjien, tiedemiesten että asukkaiden kunnia-asia.

V. I. Baharev, A. I.Virin ja O. I. Makrotovarova

Vladimir Iljitsh Baharev on Murmanskin meribiologisen instituutin Jäämeren bioaseman johtaja

Alvin Innokentevitsh Virin on Muurmannin oblastin luonnonvarainkomitean luonnonsuojelun ja ympäristöturvallisuuden osaston varajohtaja

Olga Ivanovna Makrotovarova on Murmanskin sääpalveluhallinnon seurantakeskuksen johtaja

Käännös: Reetta Aukee