ENERGIANSÄÄSTÖ ON UNOHDETTU VENÄJÄN ENERGIATALOUDESSA

Aleksej Jablokovin haastattelu, Oleg Bodrov

Aleksej Jablokov, mistä Venäjän kansallinen energiastrategia koostuu, ja mitkä ovat sen prioriteetit ympäristönäkökul-masta?

Venäjällä on valtiollinen energiatalouden kehittämissuunnitelma, mutta se ei ole kansallinen strategia. Kyseisessä asiakirjassa käsitellään "ympäristö-ystävällisen energiatalouden" yhtey-dessä ydinenergiaan perustuvaa energiataloutta, mikä ei tietenkään ole ympäristön kannalta oikein.

Asiakirjassa oletetaan ydinenergian osuuden säilyvän erilaisina muunnel-mina nykyisellä tasolla vuoteen 2010 asti ja kasvavan hiukan sen jälkeen vuoteen 2050 saakka. Valitettavasti tämä on linjassa Euroopan energia-strategian kanssa, jonka mukaan Venäjä toimittaa suuren osan maakaasustaan Eurooppaan. Meidän, ympäristöalan asiantuntijoiden suurin kritiikki valtiollista energiaohjelmaa kohtaan on, että siinä ei oteta tosissaan huomioon energiansäästömahdollisuuksia. Kaikki asiantuntija-arviot ja eräillä alueilla suoritetut laskelmat osoittavat, että nykyisestä energiankulutuksesta voitaisiin säästää 40 prosenttia. Jos Venäjällä ryhdyttäisiin kaikkein ensisijaisimpiin ja alkeellisimpiin toimenpiteisiin energian säästämiseksi, tuo 40 prosenttia säästyisi.

Näyttää siltä, että Venäjän suhtautuminen energiansäästöä ja vaihtoehtoisia energiamuotoja kohtaan poikkea muiden maiden suhtautumisesta. Edessäni on esitys uuden suomalaisen ydinvoimalan, Loviisa 3:n ympäristövaikutusten arvioinnista. Siitä käy ilmi, että energiansäästö ja jopa uusiutuvat energialähteet ovat jääneet analyysin ulkopuolelle. Toisin sanoen, niitä ei pidetä realistisina vaihtoehtoina Loviisa 3:lle.

Mikä on mielestänne syynä tällaiseen suhtautumiseen?

Ydinvoimaan ja muihinkin energiamuotoihin erikoistuneet energia-alan asiantuntijat laativat 20-30 vuotta sitten analyysin, joka osoitti, etteivät vaihtoehtoiset energialähteet kuten tuuli-, aurinko- ja geoterminen energia, voisi kattaa enempää kuin 3-5 % koko sähköenergian tuotannosta.

Nyt asiat ovat toisin. Vaihtoehtoiset energiamuodot kehittyvät tällä hetkellä paljon intensiivisemmin kuin kymmeniä vuosia sitten voitiin olettaa. Vaikka tuulivoimalla tuotettu sähkö muodostaa vain 1-2 % koko tuotannosta, kehityksen nopeuden perusteella voidaan olettaa, että 10-15 vuoden kuluttua osuus on vähintään 5 %. Tanska on todistanut, että verrattain vähätuulisessa maassa on jo nyt mahdollista tuottaa 10 % sähköenergiasta tuulen avulla.

Täytyy todeta, että tekniikka on kehittynyt nopeasti. Tuulivoimalat ovat tulleet kymmenessä vuodessa kolme-neljä kertaa tehokkaammiksi ja ne pystyvät toimimaan pysyvästi vähäiselläkin tuulella.

Vielä merkittävämpää ja hämmästyt-tävämpää on ollut edistys aurinko-energian alalla. Kukaan klassisista energiaalan asiantuntijoista tai ydinvoiman kannattajista ei uskonut sitä väitellessämme aurinkoenergiasta. Nyt aurinkokennojen huomattava kehitys ja tuotantokustannusten lasku ovat johtaneet siihen, että aurinkoenergialla voidaan valjastaa kaikki alueet eteläisillä leveyspiireillä. Venäjällä tällaisia ovat alueet Volgogradin ja Voronezhin eteläpuolella.

Tulevaisuudessa, 20-30 vuoden kuluttua, auringolla tuotetun energian osuus voi olla 10-15 % kyseisten alueiden energiamäärästä.

Tämän lisäksi on olemassa valtavia resursseja aaltoenergian tuottamista varten. Aaltovoimalat ovat kellukkeita, jotka keinuvat meressä. Tällä alalla on myöskin tapahtunut uskomatonta kehitystä. Yhden neliömetrin alalta saadaan yksi kilowatti, ja jopa enemmänkin. Eivätkä aaltovoimalat häiritse merenkulkua tai kalastusta. On arvioitu, että aaltoenergialla on mahdollista taata 30 % Länsi-Euroopan energiantarpeesta. Nämä laskelmat perustuvat nykyiseen teknologiaan!

Johtuisiko ydinvoiman ylivoimai-nen asema siitä, että sen avulla pystytään tuottamaan suuri määrä energiaa verrattain pientä pinta-alaa kohden?

Tämä on näkökanta, jonka tarkastelua yleensä vältetään. Parlamenttivaalien alla analysoin eri poliittisten puolueiden vaaliohjelmia. Näyttää siltä, että muutamat puolueet ovat ottaneet asialistalleen kysymyksen teollisuuden, energiantuotannon ja liikennelaitoksen hajauttamisesta.

Mikä pakko on tuottaa energiaa ydinvoimalaitoksessa ja sitten siirtää se tuhansien kilometrien päähän suurjänniteverkkoa pitkin? Tässä Venäjälle tyypillisessä piirteessä, energian siirtämisessä pitkien matkojen päähän, saatetaan hukata jopa 30 % tuotetusta sähköstä.

Ratkaisu tähän on, että siirretään energialähteet lähemmäksi kuluttajia. Pienillä kaupungeilla ja alueilla pitäisi olla omat energialähteensä. Se sopisi hyvin kestävän kehityksen periaatteisiin. Näin vältetään energian siirrossa syntyvät häviöt, ja lisäksi maisemat säilyvät.

Minkä pitäisi olla Venäjän energia-talouden ensisijainen tehtävä?

Energiansäästö, ehdottomasti. Tällä hetkellä se on halvin tapa saada energiaa Venäjälle.

Millaisia pitkäaikaisia tavoitteita pitäisi olla Venäjän energiatalou-den kehittämisessä?

Siirtyminen uusiutuviin energialähteisiin. Jos tämä "vihreiden" vaatimus vaikutti 15-30 vuotta sitten utopistiselta, niin nyt se on todellakin realistinen vaihtoehto. Puhuinkin jo tuuli-, aurinko- ja aaltoenergiasta. Niiden lisäksi on vielä maalämpöön perustuvat energiavarat. Monilla alueilla on hyvät mahdollisuudet näiden energiavarojen käyttöön.

Emme ole myöskään keskustelleet vetyyn perustuvasta energiamuodosta, biokaasusta. Biokaasulaitteistot mahdollistavat yksittäisten talojen, pienten asutusalueiden ja maatilojen lämmittämisen. Samalla ratkaistaan, kuinka jätteitä voidaan hyödyntää.

Olenko ymmärtänyt oikein, että puhutte seuraavanlaisen strategi-an puolesta: suurten energia-lähteiden sijaan käytettäisiin paikallisia uudistuvia energia-lähteitä alueilla, joissa se on mahdollista?

Kyllä. Energiatalouden strategian pitäisi kehittyä tuohon suuntaan.

Mitkä ovat tälle ajalle tyypillisimmät positiiviset ja negatiiviset piirteet ja tulevaisuudennäkymät Venäjän polttoaine- ja energiatalouden kehi-tyksessä?

Kysymys on hyvin laaja. Tietysti, jos kysymystä tarkastellaan satojen ja tuhansien vuosien kannalta, niin sähköenergian tuotantoon ei saisi kuluttaa hiilivetyjä. Kuten Mendelejev on sanonut, öljyn polttaminen on kuin lämmittäisi seteleillä uunia.

Öljyä, kuten kaasuakin, voi käyttää moneen tarkoitukseen. Ei niin, etteikö energia-alan asiantuntijoilla olisi ollut aikaa, vaan pikemminkin heillä ei ole ollut aikaisemmin poliittisia mahdollisuuksia toteuttaa ekologisesti hyväksyttävää energiantuotannon muotoa. Niinpä Venäjän täytyy turvautua väliaikaisesti kaasun käyttöön, jotta päästäisiin kestävään energiantuotantoon uusiutuvien energialähteiden avulla. Maapallon tunnetut kaasuvarat riittävät turvaamaan koko maailman energiantarpeen 30 vuodeksi ja Venäjän tarpeen 70 vuodeksi.

Millainen asema on kestävän kehityksen periaatteilla Venäjän energiatalouden suunnitelmissa ja pyrkimyksissä?

Tähän asti ei minkäänlaista. Ydinvoiman kannattajien ja energia-alan asian-tuntijoiden suunnitelmissa ei ole sijaa kestävälle kehitykselle, siis kehitykselle, joka ei aiheuta ongelmia tuleville sukupolville.

Ydinvoiman kannattajat ehdottavat Mox-polttoaineen käyttöä eli plutoniumiin perustuvaa energiataloutta. Meidän, ympäristöalan asiantuntijoiden mielestä sillä tavoin aiheutetaan ympäristö-ongelmia, joille joudutaan etsimään ratkaisua useiden sukupolvien ajan. Plutoniumiin perustuva energiatalous on kestämätöntä kehitystä. Ydinvoiman kannattajat eivät siitä huolimatta osaa tarjota mitään vaihtoehtoa. Sitä paitsi maailman uraanivarat ovat rajalliset. Ne riittävät 20-30, korkeintaan 50 vuodeksi.

Mikä on energia-alalla vaarallisinta väestölle, yhteiskunnalle ja ympäristölle?

Edellä sanotusta käy selvästi ilmi, että ydinenergian tuotanto on vaarallisinta. Lämpöenergian tuottamista ei voi verrata vaarallisuudessa ydinenergiaan, vaikka itse lämpöenergian tuotanto on todella saastuttavaa.

Ydinenergian vaarallisuus piilee myös radioaktiivisessa jätteessä, jonka kanssa ei tiedetä mitä tehdä. Vaarana on lisäksi radionuklidien leviäminen ympäri maapalloa, mistä ei yleensä puhuta. Kaikki valtion valvonnan alaiset ydinvoimalaitokset tuottavat muun muassa krypton-85:tä, radioaktiivista jodia ja hiiltä. Kun tällaisten jätteiden mahdollisia seurauksia ryhdytään selvittämään, ne paljastuvat katastrofaalisiksi. Tshernobylin ja Three Mile Islandin kaltaiset onnettomuudet, joita ei voida peruuttaa millään uusilla kehitystoimenpiteillä, ovat myös mahdollisia.

Kuinka yhteiskunnalliset toimijat voivat vaikuttaa turvallisen energiatalouden kehittämiseen?

Kieltäytymällä ydinvoimasta. Vaatimalla, että ydinvoimalaitosten riittävästä turvallisuudesta huolehditaan ja vaatimalla onnettomuuksien sattuessa terveys- ja omaisuushaittojen täysi-määräistä korvausta ydinvoiman kannattajien laskuun. Esimerkiksi Tshernobylin onnettomuuden uhreille eivät maksa ydinvoiman kannattajat, vaan valtio, eli me kansalaiset.

Meidän tulisi myös kieltäytyä siirtämästä tuleville sukupolville radioaktiivisista jätteistä aiheutuvia ongelmia, jotka ovat peräisin nykyisten - joko ahneiden tai hallinnollisesti rajoittuneiden - ydinvoiman kannattajien toiminnasta.

Mistä johtuu Venäjän luoteisten alueiden erikoisasema ja rooli Venäjän energiapolitiikassa?

Ydinvoimalla tuotetaan huomattava osa Venäjän luoteisten alueiden sähköstä, mutta ydinvoima ei itse asiassa ole siellä välttämätöntä: tuulen resurssit ovat Kuolan niemimaalla hieman suuremmat kuin Kuolan ydinvoimalaitoksen kapasiteetti.

Leningradin alueen uuden ydinvoimalaitoksen rakentamiseen kuluu vähintään neljä miljardia dollaria. Sitä paitsi, kun ydinvoiman kannattajat 1991-92 veivät läpi suunnitelmat uuden ydinvoimalaitoksen rakentamisesta Sosnovyi Boriin, heidän perustelunaan oli alueen energiavarojen puute. Nyt muutaman kilometrin päähän ydinvoimalaitoksesta rakennetaan putki, jota pitkin pumpataan miljoonia tonneja öljyä.

Mikä tärkeä kysymys on jäänyt Teiltä kysymättä?

Ei esitetty kysymystä ydinvoimalaitosten taloudellisesta tehokkuudesta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kieltäydytään ydinenergiasta sen kalleuden takia. Nykyaikainen, tehokkuudeltaan suuri lämpövoimala voidaan rakentaa kolme-neljä kertaa pienemmillä kustannuksilla kuin ydinvoimalaitos. Huomiotta jäi myös se seikka, että ydinvoimalat ovat alttiita terrorismille. Ydinvoimalaitosten suojaaminen tehokkaasti terrorismia vastaan on mahdotonta.

1980-luvulla Yhdysvalloissa julkaistiin muutamia erikoistutkimuksia aiheesta "Ydinvoimalaitos - ase viholliselle. Aliarvioitu sodan uhka". Kylmän sodan venäläisten ohjukset oli suunnattu aikana tehokkaimman sotilaallisen iskun suorittamiseksi ydinvoimaloihin Yhdysvalloissa, ja amerikkalaisten kohteena olivat puolestaan ydinvoimalat Neuvosto-liitossa.

Ei myöskään esitetty kysymystä ydinvoiman kannattajien moraalista. Näyttää siltä, että heillä on oma moraalinsa, joka ei sovi yhteen yleisinhimillisen moraalin kanssa. He pitävät hyvänä kaikkea, mikä palvelee ydinteollisuuden kehitystä, vaikka se vahingoittaisi heitä itseään tai heidän lähimmäisiään. He kannattavat ydin-voimaa, vaikka se uhkaisi kansallista ja koko maailman turvallisuutta - ja vaikka sen takia täytyisi valehdella julkisesti.

Kuvat: Oleg Bodrov

Aleksej Vladimirovits Jablokov on biologi, Venäjän tiedeakatemian jäsen ja kirjeenvaihtaja, Kansainvälisen sosio-ekologisen unionin toinen puheenjohtaja ja Venäjän ympäristöpolitiikan keskuksen johtaja.

Käännös: Maarit Mäki ja Kristel Hynninen