Ydinvoimatuulia Suomenlahden rannoilla

Oleg Bodrov ja Joonas Pörsti

Ydinvoimaan suhtaudutaan eri tavoin Itämeren maissa. Alueen länsiosassa energiantuotantomuotoa pidetään enenevissä määrin menneiden aikojen virheratkaisuna. Alueen itäosassa, Suomenlahden rannoilla, ydinvoimaa on tähän asti edistetty päättäväisesti.

Ruotsi sulkee voimaloitaan

Tanskasta tuli tuulivoiman ja muiden uusiutuvien energiantuotantomuotojen edelläkävijä sen jälkeen, kun maa oli torjunut ajatuksen oman ydinvoimalan rakentamisesta. Ydinvoimasta riippumaton kehityssuunta oli seurausta pitkällisistä keskusteluista kansallisella tasolla. Nyt uusiutuvan energian osuus Tanskan sähköntuotannosta on lähes 10 prosenttia, ja osuuden arvioidaan kasvavan 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Ruotsissa Barsebäckin ydinvoimalan ensimmäinen reaktori on jo suljettu. Voimalan voi nähdä Kööpenhaminasta paljain silmin. Barsebäck ei ole Ruotsin vanhin ydinvoimala, mutta lyhyt etäisyys ydinvoimavapaasta Tanskasta on koitunut sen kohtaloksi.

Tanskalaisten mielipiteellä on ollut vaikutusta voimalan sulkemiseen, mutta strategisen valinnan teki kuitenkin Ruotsin kansa. Ruotsalaiset päättivät kansanäänestyksessä maansa alueella sijaitsevien ydinvoimalaitosten sulkemisesta jo ennen vuonna 1986 tapahtunutta Tshernobylin onnetto-muutta. Päätös ei ollut helppo maalle, jossa puolet sähköstä tuotetaan ydinvoimalla.

Saksasta tuulivoiman ykkösmaa

Saksassa, jossa ydinvoimatuotannolla on niinikään suuri merkitys, hallitus on päättänyt ydinvoiman vähittäisestä alasajosta vuoteen 2030 mennessä. Kehitys on johtanut tuulivoimatuotannon voimakkaaseen kasvuun. Uusien tuulivoimaloiden rakentamistahdissa ja kokonaismäärässä Saksasta onkin tullut alan johtava maa Euroopassa.

Suuri vaikutus on ollut myös Saksan sähkömarkkinoiden vapauttamisella. Se merkitsee kuluttajalle oikeutta ostaa yhtiöiltä vapaasti eri energian-tuotantomuodoilla, esimerkiksi tuuli- tai ydinvoimalla, tuotettua sähköä. Sähkön hinnan ohella kuluttaja voi tehdä valintansa ekologisin perustein. Tämä tärkeä uudistus ei ole ainoastaan laskenut sähkön hintaa, se on myös tarjonnut kuluttajille mahdollisuuden vaikuttaa suoraan maan energiapolitiikkaan.

Läntisen Itämeren alueen päätöksien taustalla on toisaalta ydinvoimaan liittyvä onnetto-muusriski ja toisaalta se tosiseikka, että ydinjätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen pitkä-aikaisen varastoinnin ongelmaa ei ole kyetty ratkaisemaan.

Käytetyn ydinpolttoaineen turvallisen varastoinnin kustannukset kasvavat sitä mukaa, kun polttoainetta kertyy. Käy yhä selvemmäksi, että ydinvoi-matuotanto on taloudellisesti kannattamatonta. 27-vuotisen historian-sa aikana Itämeren alueen 27 ydinvoimalaa ovat tuottaneet kymmeniä tonneja käytettyä polttoainetta, jonka plutonium pysyy vaarallisena satojen tuhansien vuosien ajan. Yhden ydinvoimasähköä kuluttavan sukupolven aikana olemme aiheuttaneet turvallisuusongelmia tuhansille tuleville sukupolville. On tärkeää muistaa, että käytetyn ydinpolttoaineen varastointikustan-nukset eivät sisälly sähkön hintaan. Siitä tulevaisuuden veronmaksajat joutuvat maksamaan kalliisti.

Suomessa poliitikot ajavat ydinvoimaa

Itämeren alueen itäosissa viranomaisten ja koko yhteiskunnan suhtautuminen ydinvoimaloiden tulevaisuuteen on toisenlainen. Esimerkiksi Liettuassa, jossa sijaitsee Ingalinan ydinvoimala tehokkaine RMBK-1500 reaktoreineen, viranomaiset ja yhteiskunta eivät ole tehneet lopullista päätöstä ydinvoimatuotannosta. Ingalinan ydinvoimala tuottaa yli 80 prosenttia maan sähköntarpeesta, mutta toisaalta eurooppalaiset poliitikot ovat kytkeneet voimalan sulkemisen läheisesti Liettuan jäsenyyteen Euroopan unionissa. Suomessa Fortum Power and Heat Oy sekä kauppa- ja teollisuusministeriö ovat ajaneet tähän saakka uuden ydinvoimalan rakentamista ainoana vaihtoehtona kasvavan sähköntarpeen ratkaisemiseksi. Valtiojohtoisen voimayhtiön ja viranomaisten mukaan energiansäästöä ja vaihtoehtoisia energiantuotantomuotoja, kuten uusia vesivoimaloita, bioenergiaa sekä tuuli- ja aurinkovoimaa ei ole kannattanut ottaa huomioon, koska "ne eivät ole todellisia vaihtoehtoja Loviisa 3:lle".

Vasta kuluneena syksynä teolli-suuden edustajat ovat myöntäneet, että ydinvoimatuotanto ei ole edes taloudellisesti kestävällä pohjalla. Tästä huolimatta monet poliitikot ovat edelleen puhuneet ydinvoiman puolesta kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäreen johdolla.

Ydinvoiman kannattajat eivät ole ottaneet Suomessa lainkaan huomioon, että uusiutuvat energiantuotantomuodot kehittyvät naapurimaissa nopeasti ja että sähköntuotanto-ongelmat on kyetty ratkaisemaan. Loviisa 3:lla ei nähdä vaihtoehtoja, vaikka viime eduskun-tavaalien jälkeen maaliskuussa 1999 suomalaisista kansanedustajista 98 vastusti uuden ydinvoimalan rakentamista, kun kannattajia oli vain 71.

Venäjä antaa voimaloille tekohengitystä

Kenties "mielenkiintoisimmat tulokset" ydinvoimatuotannon kehityksessä on saatu Venäjällä. Syyskuun 21. päivänä vuonna 1999 hallitus velvoitti istunnossaan ydinvoimasta vastaavan valtionkomitean valmistelemaan ja toteuttamaan päätöksiä ensimmäisen sukupolven reaktoreiden eliniän pidentämiseksi. Näiden suunnitelmien mukaan Sosnovy Borin reaktorit, jotka ovat vanhimpia Tshernobyl-mallisia ydinvoimaloita, ja jotka oli määrä sulkea vuosina 2003 ja 2005, jatkaisivat toimintaansa vähintään 10 vuotta alkuperäistä suunnitelmaa pidempään.

Tämän suunnitelman toteutukseen löytyi myös rahaa. Se päätettiin toteuttaa sähkön hintaa korottamalla. Näin ollen meistä, venäläisistä ja suomalaisista lukijoista, tulee ydinvoiman tukijoita aina, kun laittamme television tai lampun päälle. Joudumme tukemaan rahoillamme Sosnovy Borin voimalan eliniän pidentämistä ja uusien voimaloiden rakentamista Venäjälle.

Suomalaisten voimayhtiöiden maksut Venäjällä tuotetusta sähköstä palvelevat samaa tarkoitusta. On huomattava, että Luoteis-Venäjältä toimitetaan Suomeen yhden Sosnovy Borin reaktorin tuotantoa vastaava määrä sähköä vuodessa. Sähköstä saadut maksut käytetään tämän Itämeren alueen ydinvoimalaveteraanin eliniän jatkamiseen. Uusiutuvia energialähteitä, kuten tuulta, aurinkoa ja biomassaa, ei oteta vakavasti Luoteis-Venäjällä.

Kaikkein vaatimattomimpienkin arvioiden mukaan pelkästään energiaa säästävillä tekniikoilla voitaisiin säästää 30-40 prosenttia Luoteis-Venäjän sähkönkulutuksesta. Tämä edellyttäisi paljon pienempiä sijoituksia kuin uuden ydinvoimalan rakentaminen tai nykyisten reaktoreiden eliniän pidentäminen.

Itämeren alueen ydinvoimalat saavuttavat lähitulevaisuudessa Venäjällä, Ruotsissa, Suomessa ja Liettuassa yksi toisensa jälkeen käyttöikänsä rajat. Näiden "ydinvoimaeläkeläisten" onnettomuus-riskit kasvavat entisestään, jos niiden elämää jatketaan keinotekoisesti. Alueen itäosasta, jossa Leningradin ydinvoimalan käyttöikää ollaan pidentämässä ja uusia voimaloita suunnittelemassa, on tulossa kaikkein vaarallisinta seutua.

Alueen energiantuotantovaje voitaisiin ratkaista turvallisesti ohjelmalla, jossa uusiutuvan energian tuotantoa kehitettäisiin energiansäästöratkaisujen rinnalla. Sosnovy Borista voitaisiin ikääntyneine reaktoreineen tehdä koealue, jossa kehitettäisiin tehokkaita menetelmiä vanhojen reaktoreiden sulkemiseen.

Oleg Bodrov toimii Sosnovy Borissa ja Pietarissa rekisteröidyn Green World -järjestön puheenjohtajana.

Kuvat: Vladimir Antoninov