Uusiutuva energiapolitiikka - katsaus väitteiden taakse
Harri Lammi
Suomalaisessa energiakeskustelussa kuulee usein väittämiä, jotka eivät
perustu varsinaisiin tutkimuksiin. Suomessa hiilidioksidipäästöjä voidaan
kuulemma vähentää vain ydinvoimalla, energiansäästössa on tehty kaikki
mahdollinen ja uusiutuvien energialähteiden osuus on jo niin suuri, että
sitä ei voida kasvattaa. Nämä väitteet ovat alan tutkimusten valossa
perättömiä, pitää vain ottaa kirja käteen ja tarkistaa.
Suurimmat suomalaiset ympäristöjärjestöt kartoittivat viime vuoden keväällä
energiansäästöstä ja uusiutuvien energianlähteiden mahdollisuuksista tehdyt
tutkimukset. Näiden tutkimusten osoittamat mahdollisuudet tiivistettiin
energiaskenaarioiksi, joita vertaillaan Kauppa- ja teollisuusministeriön
energiaskenaarioihin. Vaikka skenaariot ovat maltillisempia kuin ympäristö
järjestöjen omat tavoitteet, ne osoittavat, että hiilidioksidipäästöjä
voidaan vähentää huomattavasti suunniteltua nopeammalla tahdilla, vaikka
talous kasvaisi odotusten mukaisesti. Tähän ei myöskään tarvita ydinvoimaa.
Uusiutuva 1 -skenaariossa Suomeen ei rakenneta viidettä ydinvoimalaa ja
Uusiutuva 2- skenaariossa ydinvoimasta luovutaan hitaalla aikataululla.
Ympäristöjärjestöt hyödyntävät uusinta tutkimusta
Skenaarioissa esitetyt keinot perustuvat VTT:n ja TEKESin, eräiden Suomen
arvostetuimpien tutkimuslaitosten tekemiin tutkimuksiin energiansäästön ja
uusiutuvien energialähteiden potentiaaleista. Skenaarioissa otetaan
nopeammin käyttöön energiatehokasta teknologiaa ja uusiutuvia
energialähteitä kuin kauppa- ja teollisuusministeriön skenaarioissa.
Puun käyttö energiantuotannossa kaksinkertaistuu vuoteen 2010 mennessä.
VTT:n tutkimusten mukaan tämäkään ei vielä käytä kaikkia taloudellisesti
hyödynnettäviä potentiaaleja, teknisistä puhumattakaan. Myös tuulivoiman
osuus kasvaa nopeasti, vuonna 2030 tuulella tuotetaan 16 % sähköstä. VTT:n
tutkimista rannikkojen ja tunturien potentiaaleista ei kuitenkaan käytetä
kuin kolmasosa. Suurin osa voimaloista rakennetaan avomerelle ns.
offshore-tuulipuistoiksi, joiden mahdollisuudet ovat valtavat. VTT:n mukaan
pelkästään perämerellä voitaisiin teknisesti tuottaa puolet Suomen
nykyisestä sähköstä. Tuulivoiman kustannukset laskevat vuosittain
voimakkaasti, kun tehokkaampia voimalatyyppejä tulee markkinoille.
Kansainvälisten arvioiden mukaan tuulivoima on muita energiantuotantotapoja
halvempaa noin vuonna 2007-2010. Myös puuenergian kustannukset ovat laskussa
koska keruumenetelmät kehittyvät.
Kivihiilestä ja turpeesta luovutaan asteittaisesti, ensin pelkkää sähköä
tuottavissa lauhdevoimaloissa, sitten myös tehokkaissa sähkön ja lämmön
yhteistuotantolaitoksissa. Yhteistuo-tannossa onkin Suomessa vielä
tutkimusten mukaan huomattavia lisäyspotentiaaleja, esimerkiksi teollisuuden
laitosten uudistamisilla ja kaasutustekniikoiden käyttöönotolla voidaan
yhteistuotannon osuutta lisätä nykyisestä huomattavasti.
Negawatti on halvinta sähköä
Teollisuuden energiankulutusta voidaan vieläkin vähentää Suomessa eri
keinoin, jotka maksavat itsensä takaisin muutamassa vuodessa. Tämä on
moninkertaisesti halvempaa kuin uuden sähköntuotantolaitosten rakentaminen.
Säästetty sähkö, negawatti, onkin markkinoiden halvinta sähköä.
Energiansäästökeskus Motivan tilastojen valossa suurimmat potentiaalit ovat
vieläkin käyttämättä, varsinkin keskisuuressa ja pienteollisuudessa. Sen
lisäksi suurteollisuuden prosessien kehitystyö on tuottanut uusia,
merkittäviä säästömahdollisuuksia. Esimerkiksi TEKESin Kestävä
paperi -teknologiaohjelman mukaan uudet mekaanisen massantuotannon teknogiat
säästävät paperinvalmistuksessa sähköä noin 10 % ja tuottavat 180 miljoonan
markan vuotuiset säästöt.
Miksi näitä säästökeinoja ei sitten ole vielä käytetty? Teollisuusyrityksen
näkökulmasta kysymys on tietysti siitä miksi uusia prosesseja pelkän
energiansäästön takia, kun toimiva prosessi tuottaa jo nyt kilpailukykyistä
tuotetta. Energiansäästökeinojen kannattavuutta haittaa se, että Suomessa
teollisuuden sähkön hinta on uusimpien tutkimusten mukaan Euroopan
alhaisimpia. Energiansäästön kitkat siis vaativat kannustusta, pelkkä
vapaaehtoisuus ei riitä.
Säästöä suurten voimaloiden verran
Rakennusten lämmitys kuluttaa yli viidesosan koko Suomen energiasta. VTT:n
RAKET ohjelmassa kehitetyt uudet matalaenergiatalot kuitenkin kuluttavat
50-90 % vähemmän energiaa lämmitykseen. Lopputuloksena on parempi sisäilma
ja huomattavasti pienemmät lämmityskulut.
Ympäristöjärjestöjen skenaarioissa oletetaankin, että lähivuosina
rakennusnormeissa vaaditaan uusissa rakennuksissa huomattavasti parempaa
eristystä. Suora sähkölämmitys kielletään uusissa rakennuksissa
päälämmitysjärjestelmänä ja rinnalle vaaditaan lämpöpumppujärjestelmä ja
aurinkokeräimiä. Ruotsissa lämpöpum-puilla tuotetaan noin puolentoista
ydinvoimalan verran energiaa vuodessa. Suomenkin leveyspiireillä pelkästään
aurinkokeräimillä voidaan tuottaa kaikki rakennusten tarvitsema lämmin vesi
huhtikuusta lokakuuhun.
Kustannukset saadaan takaisin
Useissa julkisuudessa olleissa tutkimuksissa päästöjen vähentämisen
kustannuksista ei ole otettu huomioon energiansäästön hyötyjä.
Energiansäästötutkimusten valossa näyttää siltä, että pelkät energiansäästön
tuottamat hyödyt maksavat päästöjen vähennyksen tuottamat kustannukset
moninkertaisesti takaisin.
Kioton sopimuksen täyttämisen teknisiksi kustannuksiksi on arvioitu VTT:n
tutkimuksissa 2-4 miljardia markkaa vuodessa, kun energiansäästön tuomat
hyödyt ovat energiansäästötutkimusten mukaan 4-8 miljardia markkaa vuodessa.
Lisäksi kustannukset pienenevät jatkuvasti kun uudet teknologiat halpenevat
teknogisen kehityksen ja sarjatuotannon etujen ansiosta. Myös uuteen
energiateknologiaan keskittyvän teollisuuden tuottamat vientitulot maksavat
päästöjen vähentämistä takaisin.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan Suomella on hyvät
markkina-asemat energiansäästö-, puu- ja tuulivoimateknogiassa. Näiden
tekniikoiden kysyntä on Kioton sopimuksen myötä maailmalla voimakkaassa
kasvussa.
Kirjoittaja on ympäristöpolitiikan jatko-opiskelija Tampereen yliopistossa.
Hän on myös toiminut Maan ystävien hallituksen jäsenenä.
Kuvat: Aleksandr Fedorov
|